Maastotunti maanantaina 20.6. - VIP 18.6.

[Elisa]

Hei kaikki hoitajat!
Nyt teillä on mahdollisuus ilmoittautua Lutakon ihka ensimmäiselle ratsastustunnille aloittaen maastotunnista. Tunnille voi osallistua omalla hoitohevosellaan ja tunnin maksaminen suoritetaan kirjoittamalla oma versio minun kirjoittamastani päätarinasta.

Kerron siis tarinassani pääkohdat ratsastustunnista ja kommentoin lyhyesti kuinka kukin ratsukko ratsasti, jonka jälkeen te kirjoitatte oman tarinanne viikon sisällä ratsastustunnista tähän keskusteluun.

Viimeinen osallistumispäivä: lauantaina 18.6.2011
Tunnille voi jo ilmoittautua!


Vettä ja vauhtia - Tuntitarina 20.6.2011
Talutin Avan kentälle tallilaisten seistessä kaarrossa kiristämässä satulavöitä.
- No niin! Jos kaikki ovat valmiita, nouskaa selkään ja kävellään yhdessä alkukäynnit kentällä. Ratsastakaa kaarevia uria ja voltteja, herätelkää hevosia!, ilmoitin kaikille kuuluvasti. Itse vielä kiristin Avatarin satulavyön sen steppaillessaan paikoillaan. Noustessani tamman selkään joku ihmetteli neidin tavallisuudesta poikkeavaa pirteää käytöstä. Totta tosiaan, neiti oli yllättävän pirteä verrattuna normaaliin, laiskaan ja tahmeaan liikkumiseensa.

Hetken käveltyämme ratsukot alkoivat olla valmiita, muutama hevonen näytti jopa pehmenevän myös suustaan.
- Hienoa työtä! Maastoratsastus on omalla tavallaan haastavaa - riippuu siis tietenkin minkälaisen maastoreitin valitsee ja täysin erilaista kuin kentällä tai maneesissa työskenteleminen, joten hevosten pitää olla kuuliaisia ja avuilla maastoon mentäessä. Oli kyseessä sitten rauhallinen tai vähän säpäkämpi hevonen, tulee se hallita jokaisessa askellajissa yllättävänkin tilanteen sattuessa. Sanoin kaikille heidän kuunnellessaan tarkasti.
- Alkaako olla valmista?, kysyin kaikilta vaikka tiesin asian olevan niin ja sainkin vastaukseksi nyökkäyksiä ja muutaman "joo":n.

Järjestäydytään sitten seuraavaan jonoon, minä menen edellä, sen jälkeen tulee Tiku sitten Oona, Eli, Kurkku ja Rico. Kaikkien järjestäytyessä taakseni, lähdimme kävelemään tallipihan poikki metsän suuntaan vievälle autotielle. Kävelimme jonossa tien reunaa pitkin muutaman tovin, kunnes käännyimme vasemmalle kaartuvalle metsätielle. Hetken käveltyämme ja autotien jäädessä kauas taaksemme pyysin ratsukoita nostamaan ravin. Ravailimme tasaista havunneulasten peittämää tietä pitkin kauniin metsän vilistesä sivuillamme, pian tuli kuitenkin taas aika siirtyä käyntiin. Ratsastimme pienempää polkua pitkin. Hevoset nostelivat jalkojaan varmoin askelin, vaikka polulla olikin ajoittain koholla puiden juuria ja kivenmurikoita. Saavuimme pienen risupusikon takaa pienelle peltoaukiolle, näky oli kaunis. Kävelimme pellon vierellä kulkevaa voikukkien reunustamaa soratietä pitkin kunnes tulimme pienelle hiljaa virtaavalle joelle.

- Me menemme tästä yli! Näytän mallia, tulkaa perässä., sanoin ja ohjasin Avan veteen. Tamma asteli joen läpi kuin vanha tekijä, vaikka kerta olikin sille ensimmäinen. Muut tulivat perässä, mutta Kurkkua ei homma lämmittänyt.

- En mä saa tätä sille puolelle!, Odelie huusi hieman murheissaan.
- Anna sille pohkeita ja maiskuta. Näytä sille, että sinä määräät. Et voi kuitenkaan pakottaa sitä, jos se ei kertakaikkiaan suostu. Voit kiertää tuolta lankkusiltaa pitkin, sanoin osoittaen oikealle.
Ennen kuin kukaan ehti huomatakaan, Kurkku "hyppäsi" äkkiyllättäen veteen ratsastajansa roikkuessa sen kaulalla ja kapusi muiden luokse.

- MÄ MELKEIN TIPUIN!, Ode sanoi hieman säikähtäneenä, mutta alkoi nauraa tapahtuneelle heti sen jälkeen, jolloin myös muut alkoivat nauraa.
- Näin tällä kertaa.., Melissa huikkasi Oonan selästä.
- Toivottavasti loppumatka sujuu rauhallisesti, Anni sanoi silittäessään Tikun kaulaa.
- Huomaatteko, maastoratsastuskin voi siis olla haastavaa, sanoin ja kehotin kaikkia ratsukoita järjestäytymään takaisin jonoon, jotta saimme jatkettua matkaamme takaisin kohti tallia.

Kävelimme takaisin metsän pimentoon paahtavaa aurinkoa piiloon. Metsä oli mukavan viileä ja hiekkatie täydellinen laukkaamiseen. Opastin oppilaille, että olemme tallin maastoesteradan reunamilla, joten tien varrella tulisi muutama kaatunut puu vastaan, joiden ohi kyllä pystyi ratsastamaan. Esteet olivat pieniä, joten jos halusi, sai ne ylittää hillityssä tempossa. Seuraava ratsukko sai luvan lähteä vasta kun edellä menevä pari oli hypännyt kummankin esteen ja siirtynyt tien sivuun.

Kehotin Avatarin laukkaan ja aukkasin viimeisen puun luokse, annoin luvan Annille ja Tikulle. He laukkasivat sopivaa vauhtia ensimmäiselle puulle, mutta Tikun hyppy oli erittäin suuri, joten Anni päätti ratsastaa toisen puun ohitse. Annin ja Tikun perässä ratsastivat Melissa ja Oona, he lähestyivät hyvällä tempolla ensimmäistä puuta, mutta sen jälkeen tamma kiirehti hieman reilumpaan laukkaan, jolloin viimeinen hyppy oli hieman sähellystä, mutta tamma hyppäsi silti puun yli. Kolmantena vuorossa olivat Emilia ja Eli. Maastoesteet ovat Elille ennestään tuttuja, joten Emilian kehotettua tamman laukkaan, kuunteli se apuja ja osasi pitää sopivan tempon ennen estettä ja esteiden välillä. Hypyt olivat hyviä, mutta Emilian tulisi välttää esteelle "sukeltamista". Toiseksi viimeisenä oli Odelien ja Kurkun vuoro. Kuitenkin ennen kuin annoin heille luvan, ratsastin itse takaisin tien toiseen päähän, ihan vain sen takia, ettei Jonnan ja Ricon tarvitse olla yksin viimeisinä muiden ollessa kauempana. Kurkku oli kuitenkin jo huomannut mikä oli homman idea ja halusi mennä. Annoin Odelle luvan lähteä suorittamaan rataa ja varmajalkaisena estekonkarina ruuna hyppäsi kummatkin esteet hyvin, vaikkakin vauhtia oli enemmän kuin oli sallittua. Ensimmäisellä esteellä Kurkku hieman sähelsi mutta korjasi silti askeleensa hyvin. Viimeisenä annoin Jonnalle luvan ohjata Ricon radalle. Ori nosti laukan ja esitteli meille kootun versionsa.

- Pyydä sitä enemmän eteen, tuo laukka kuuluu koulukentille!, huusin ratsukon perään ja Jonna teki työtä käskettyä. Samalla lähdin itse ravailemaan takaisin muiden luokse. Rico hyppäsi toisen esteen hyvässä vauhdissa. Oriin kuitenkin totuttua hyppäämään 140cm ratoja ja näiden esteiden ollessa noin 50cm korkeita hypyistä tuli hieman korkeita ja ilmavia. Jonna kuitenkin pysyi selässä ja kaikki olivat suorittaneet radan hienosti. Kävelimme kaikki loppumatkan takaisin tallille. Saapuessamme tallin pihalle huomasin Meean ja Natan olevan ratsastamassa kentällä. Emme siis menneet häiritsemään heitä vaan jalkauduimme tallin pihalla Aadan ja Aatun hääriessä ympärillämme hännät heiluen. Muutamat jäivät harjailemaan hevosiaan ulkopuomeille, osa vei hevosensa sisälle talliin. Tunnin jälkeen kävin antamassa vielä henkilökohtaiset palautteet kaikille ratsastajille.

Kiitos mukavasta tunnista!
- Elisa

---

Tunnille ilmoittautuneet ja maksun suorittaneet:
Meea - Oona ★
Anni - Tiku ★
Odelie - Kurkku
Emilia - Eli
Jonna - Rico

+ Elisa - Ava

[Emilia]

Meikä kans tahtoo mukaan Elin kaa.

[Elisa]

Kirjoitelkaa omat versionne tunnista lähiaikoina!

[mellu]

Maksu!

Ennen tunnin alkua harjasin Oonan perusteellisesti. Se seisoi unisen näköisenä paikallaan, ja nautti harjauksesta. Taputin tammaa lavalle ja kävin vaihtamassa harjan kaviokoukkuun. Kaviot nousivat ihan hyvin, toista takakaviota tamma ei olisi halunnut minulle nostaa. Vilkaisin kelloani. Oho, se oli jo kymmentä vaille! Pistin harjat ja kaviokoukun takaisin pakkiin ja vein sen satulahuoneeseen. Samalla toin varusteet tamman karsinan eteen. Ja heitin satulan selkään.

Kiristin kypäräni leukahihnaa, kun Elisa tuli talliin kysymään olivatko kaikki valmiina. Kun kaikki olivat saaneet ratsunsa valmiiksi, talutimme ne kentälle. Oona olisi halunnut ottaa maasta vähän matkaevästä, mutta vedin sen pään ylös. ”Ei nyt ole ruoka aika” Sanoin syöpölle tammalle hymyillen. Talutimme hevoset kentän keskelle kaartoon ja kiristin satulavyön. Jalustimet olivat aika sopivat, koska olin ratsastanut Oonalla viimeksi. Lyhensin niitä kuitenkin reijällä, maastossahan piti päästä kevyeen istuntaan, ja ties vaikak poikkeaisimme samalla maastoesteillä.

Olin hetkessä valmis, ja lähdin kävelemään uralle Elisan ohjeiden mukaan. Teimme paljon voltteja ja ympyröitä, ja tamma taipui hyvin. Oona oli hyvin kuolaimella, ja totteli aika herkästi apujani. Hyvä vain, niin saisin pideltyä sitä maastossa jos se oikein innostuisi.. Elisa puhui meille hetken ennen kuin lähdimme maastoon. ”Ovatko kaikki valmiita?” Hän kysyi ja sai vastaukseski monta ”joo”ta ja nyökkäilyjä.

Lähdimme matkaan seuraavassa järjestyksessä: Ensiksi Ava, joka ei olisi oikein malttanut kävellä, seuraavaksi Tiku, Me, Eli, Kurkku ja viimeisenä Rico. Oona olisi halunut ohittaa Tikun, ja kulkea Avan perässä, joten jouduin hidastamaan sitä melko usein.

Aluski kävelimme autotietä, mutta pian käännyimme pehmeällä metsätielle ja siirryimme raviin. Hevoset olivat innostuneet maiseman vaihdosta, kun ei aina tarvinnut kiertää sitä samaa pölyistä kenttää. Muutama hevonen pärski innostuneesti ja oma ratsuni yritti salaa päästä kovempaan vauhtiin. Oona säikähti jotain kerran, mutta muuten raviosuus meni hyvin. Kohta siirryimme kuitenkin käyntiin. Metsässä vilisti kaikenlaisia pikkuotuksia, ja tammakin katseli niitä kiinnostuneena. Kerran letkamme edestä juoksi jopa pieni pörröturkkinen orava!
Kävelimme pientä metsäpolkua, jossa oli paljon juuria ja joku hevonen kompuroi muutaman kerran. Tiku kun ei jaksanut nostella aluksi kunnolla jalkojaan. Metsä kuitenkin loppui piakkoin, ja kaunis peltoaukea avautui edessämme. Voi, olipa kaunista. Tietä reunusti monet sadat voikukat, keltainen voikukka meri siis.

Edessämme oli hetken kävelyn jälkeen pieni joki. Meinaisimmeko me mennä tuosta yli? Mietin. Itse olin aina täällä ratsastaessani käyttänyt siltaa, mutta ehkä Oona olisi tottunut puron ylityskiin. ”Me mennään tästä yli!” Kulin Elisan huutavan. Okei, no yli siis, ajattelin ja ohjasin Oonan Tikun perään. Muut hevoset kävelivät veden läpi kiltisti, mutta Kurkkua ei näyttänyt homma kiinnostavan. Kyllä sekin lopulta pääsi joesta yli.

Hetken kävelyn jälkeen, saavuimme hyvälle laukkapaikalle, ja arvaukseni osoittautui oikeaksi. Voisimme hypätä maastoesteitä halutessamme! Me tietysti hyppäisimme Oonan kanssa ne, ja tamma olikin innoissaan. Pian koitti meidän vuoromme, ja nostimme laukan. Oona venytti askeleitaan, ja ensimmäiselle esteelle tulimme ihan hyvin, mutta toisella tamman askeleet osuivat vähän huonosti. Yli kuitenkin mentiin. Taputin innostunutta tammaa kaulalle ja jäimme odottelemaan muita.

Kävelimme loppumatkan kotiin, ja tallilla jalkauduimme tallin pihassa, sillä Meea ratsasti kentällä hevosensa kanssa.

Tallissa harjasin ratsuni, ja kehuin sitä vuolaasti. Annoin sille myös muutaman namin ja lopuksi päästin sen takaisin laitumelle.

kiitos tunnista! (:
-Melissa ja Oona


Hienoa, kiitos
- Elisa

[anni]

Täs on maksu. Kun tulin tallille oli vain puoli tuntia aikaa harjata Tiku ja laittaa se valmiiksi. Kun olin taluttanut Tikun kentälle niin laitoin jalustimet oikean pitkiksi että pääsin selkään. Kun kaikki olivat valmiit niin ratsastettiin käynnissä rataa ja vähän ajan kuluttua lähdimme maastoon maastossa minä ja Tiku kuljimme Elisan ja Avan takana sitten tulivat Oona,Eli,Kurkku ja Rico. Kävelimme hetken aikaa ja kohta jo ravasimmekin yli havunneulasten peittämää tietä. Hetken jälkeen siirryimmekin käyntiin ja ylitimme kohta myös soratien jota reunustavat voikukat oli vat ihania. Päästessämme joelle Elisa ja Ava menivät tosi hienosti joen yli seuraavaksi oli minun ja Tikun vuoro mennä joen yli. Kannustin Tikun käyntiin ja yht´äkkiä olimmekin jo toisella puolella sitten tulivat Oona,Eli,Rico ja....Kurkku ei tahtonut aluksi mennä joen yli mutta rohkaistui sitten kuitenkin hyppäämään sen joen yli vaikkakin Ode roikkui Kurkun kaulalla. Onneksi hän ei tippunut. Kun Kurkku ja Ode olivat ylittäneet joen niin silitin Tikun kaulaa ja sanoin:toivottavasti loppumatka sujuu rauhallisesti. Saavuimme hetken päästä hiekkatielle ja Elisa opasti,että lähellä oli maasto esterata ja kohta näkyivät jo pari puun runkoa niiden yli sai hypätä mutta ei ollut pakko no Elisa hyppäsi ekana sitten minä ja Tiku saimme vuoron en tiennyt että Tiku hyppää niin suuren loikan joten jätin seuraavan puunrungon väliin. Kun kaikki olivat hypänneet niin saavuimme tallille ja joku oli harjoittelemassa kentällä. Aada ja Aatu hääräsivät ympärillämme,menin harjaamaan Tikua ulko puomille ja kun kaikki oli hoidettu Elisa tuli antamaan palautetta tunnista lopuksi lähdin kotiin.


Kiitos
- Elisa

[Elisa]

Ode, Emilia ja Jonna, toivoisin teiltä tuntitarinaa piakkoin